Vanhempani hokevat aina minulle että kyllä sä selviit ja parannut. Mutta mitä jos en jaksakkaan, vaan tuotan vanhemmilleni pettymyksen? Kaikki myös sanonovat että itsemurha on epätoivoisen ratkaisu. Mutta minkä sille voi jos ei enään jaksa. Joskus vanhempani myös kysyvät enkö haluu parantua kun en mee kouluun enkä nää kavereitakaan. Kyllä haluisin nähä kavereita ja mennä kouluun, mutta en yksinkertasesti vaan pysty.
En pysty menee kouluun koska se ahdistaa liikaa enkä jaksa nähdä kavereita. On mullakin aina välillä pikkasen helpompaan, mutta hetken päästä paha olo palaa takaisin monta kertaa kauheempana.Tai minkä sille voin että en ole enään iloinen oma itseni vaan itken koko ajan?
Mun vanhemmat ja kaverit sanoo että mun on pakko jaksaa, mutta minkä sille voin jos en enään jaksakkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti