sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Syksyn koulu :(

Nyt riitelin vanhempieni kanssa syksyn koulusta, kun käytiin kouluss palaverssä ja pääsen tänä vuonna seiskalta ja ens vuonna meen kasille. Koululta ehdotettiin uutta luokkaa, ja vanhempani haluisisvat minut tuolle luokalle. :( Mutta itse haluaisin mennä toiseen kouluun pienluokalle, joka olisi lähempänä kotiani. Vanhempani sanoivat etteivät anna vaihtaa kouluu.

Päätin etten mee syksyllä vanhaan kouluun. Tänä keeväänä jo sanottii etten sitten joudun koulukotiin, jos sinne joudun en kestä sitä ja teen itsemurhan. :(

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Kipeenä :(

Sovin eilen riidat äitini kanssa ja hän lupasi jatkossa kuunnella paremmin. Nyt oon kuumessa ja pikkasenko vituttaa kun jäi tänään psykologi käynti pois, enkä pääse illalla ratsastamaankaan.


Toivoisin että te lukijat linkkaisitte  hyviä biisejä kommentteihin  ja jos tiedät hyvän kirjan jonka luulet sopivan minulle linkkaahat senkin kommentteihin ;) .

tiistai 22. toukokuuta 2012

En yksinkertaisesti jaksais enää

En enää jaksa, mutta olen täällä vielä pikkusiskoni ja parhaan kaverini takia. Sillä he eivät kestäisi jos tekisin itselleni jotain. Mutta jos jossain vaiheessa en kestä enään, vaan teen itsemurhan, kirjoitan valmiiksi kirjeet äitille, isille, pikkusiskolle, isoveljelle, ihastukselle, parhaalle kaverille ja muille kavereille yleisesti.


Teen niin että kirjoitan kirjeet ja laitan kirjekuoriin ja kuoriin nimet päällä, kuoret lukolliseen laatikkoon. Sit jos mua ei enään joku päivä oo, oompahan sanonu kaiken mitä pitikin.


Tos viel aiheeseen liittyvä biisi 
http://www.youtube.com/watch?v=LgzJeVneWNQ&feature=related

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Vanhempani eivät ota minua tosissaan

Suurin ongelmani tällä hetkellä on vanhempani, he eivät usko että oikeesti haluan olla terve. Tänäänkin äiti sanoin että saan napakorun sitten kun olen terve ja sitten saan enemmän rahaa.


Enkä ole enään kavereiden kanssa , koska en jaksa. Jos vaikka äitini lähtee kauppaan ja sanoo oo kotona ku siskos tulee. Vastaan siihen että mitä jos en ole kotona. Hän rupee nauramaan ja sanoo ethän sä nykyään muuta tee ku itke kotona

lauantai 19. toukokuuta 2012

joudun elämään pikkusiskon varjossa

Elän joka päivä pikkusiskoni varjossa , vanhempiani ei kiinnosta minun asiat vaan pikkusiskon asiat.
Esim. kysyn äitiltä voiko hän tulla mukaan psykologille hän sanoo: En koksa minun pitää olla kotona kun pikkusiskosi tulee.


Äskenkin huusin äitinäni huoneeseeni, kun olisin halunnut jutella ja kerto murheistani hän ei tullut, mutta heti kun siskoni huutaa äitiä peittelemään hän tulee. Tämä asia toistuu joka päivä häntä ei kiinnosta minun jutut vaan siskoni. Äitini on joskus sanonu minulle että kaikilla olisi helpompaa jos olisin kuollut. ja se olisi parasta myös siskolleni

Löyty vaan tämmönen biisi

http://www.youtube.com/watch?v=ntbXWPuC5as&feature=related



Toivon et munkin vanhemmat aattelis tollatti

Anteeksi pyytäminen on turhaa

Tänään oli vitun huono päivä, kysyin tänäään iskältä saisinko  muuttaa imatrallle sukulaisten luo, kun  kotonaon vaikea olla. Siihen iskä huus: luuletko et joku haluun tollasen itkevän karakan kotiin, ei mekään sua täällä pidettäis ellei ois pakko. Myöhemmin hän pyys anteeks.


Useasti äitinikin on sanonu että mun pitäis ottaa huostaa kun ne ei jaksa ja myöhemmin pyytäny anteeksi.


Mut mun piti kysyy teijän mielipidettä mun exäst: Olin yhen pojan kaa yhes pari kuukautta silloinkin useasti hän haukkui huoraksi, läskiksi ym. jos en tehnyt niinkun hän haluaa. Haukkumisen jälkeen hän pyysi aina anteeksi.
Myöhemmin hiiihtolomalla olin pihalle kyseiseisen exäni kanssa, hän kysyin voisinko tulla heille yöksi ja en suostunu hän lyö mua suoraan naaman ja mulla oli silmä mustana muutaman päivän. Tuon jälkeen jätin hänet.
Nykyään hän soittelee päiittäin ja kysyy voisinko ottaa hänet takaisin ja antaa anteeeksi, mitä mieltä te olette?


Mun mielestä anteeks-pyytäminen menettää merkityksen jos toista loukkaa jatkuvasti ja sitten pyytää anteeks.

perjantai 18. toukokuuta 2012

blogini

Päätin aloittaa blogin joka kertoo masennuksestani, joka alkoi kaksi kuukautta sitten:


Hiihtoloman jälkeen minun oli vaikea mennä kouluun, koska ahdisti niin paljon. Kerroin tuosta vanhemmilleni ja pääsin yksityiselle psykologille, jolla käyn edelleen.Lopetin koulun käynnin ahdistuksen vuoksi sitten maseinnun, aluksi vähensin syömistä hurjasti, en nukkunut enään kunnolla,itkin koko ajan, ja laihduin.




Kaiken tuon seurauksena suurin osa kavereista hylkäsi minut ja vanhemmatkin vain huutavat koko ajan kuinka itsekäs olen ja kuuluisin perhekotiin ym. 


Kirjoitan blogiiini lähes joka päivä tästä lähtien ja kerron kuulumisistani<3